Hurmanluoti

Kirjoitan nyt sellaisen tekstin, että en suosittelisi kellekään toiselle tällaisen kirjoittamista. Teen itseni kohdalla poikkeuksen, koska olen ollut hengellisessä työssä melko näkyvästi esillä, ja muutenkin toiminut ja puhunut erittäin avoimesti omasta elämästäni ja asioistani. Loppuunpalamiseeni, masennukseeni ja hengellisestä palvelutyöstä poisjäämiseeni on henkisen ja psyykkisen romahtamisen lisäksi liittynyt myös melkoisia hengellisiä pohjaraapaisuja, joista vaikenemisen omalla kohdallani tulkitsisin ulkokultaisuudeksi, epärehellisyydeksi ja kaikeksi muuksi sellaiseksi, joka on vastoin avoimuuden, rehellisyyden ja läpinäkyvyyden periaatteitani. YLPEYS KÄY LANKEEMUKSEN EDELLÄ Minun helmasyntini on ehdottomasti ollut ylpeys. Olen ollut se klassinen ”ei tartte auttaa” -mies, joka on yrittänyt esittää, ettei tunnu missään, vaikka takavuosina työelämässä ja sittemmin myös kotielämässä on tapahtunut hyvin laajalla skaalalla asioita, jotka ovat kaikin tavoin rikkoneet, ahdistaneet ja s...